Suomi ei ole ensimmäinen maa, joka on säätänyt itselleen ilmastolain. Ensimmäinen vastaava laki säädettiin vuonna 2008 Isossa-Britanniassa. Tavoitteena oli ilmastoa lämmittävien päästöjen voimakas vähentäminen tavalla, joka olisi järkevä, johdonmukainen ja kustannustehokas. Myös elinkeinoelämän edustajat olivat mukana ajamassa lakia.

Iso-Britannian ilmastolaki perustuu vuosittaisiin hiilibudjetteihin eli erikseen sovittuihin määriin siitä, paljonko valtakunnan alueella saa tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä. Lain toteutumista käytännössä ohjaa tarkoitusta varten perustettu ilmastonmuutoskomitea. Hallitus on velvollinen raportoimaan kunakin vuonna parlamentille päästövähennysten etenemisestä.

Kokemukset laista ovat Isossa-Britanniassa osoittaneet, että ilmastopolitiikan ennustettavuus on maassa parantunut. Elinkeinoelämän ei tarvitse arvailla tulevan politiikan suuntaa, vaan kaikille on selvää, että päästöjä tullaan vähentämään runsaasti myös tulevina vuosikymmeninä.

Eri maiden ilmastolakeja ja vastaavaa sääntelyä on käyty perusteellisesti läpi vuonna 2012 Ekroosin ja Warstan ilmastolakia koskevassa esiselvityksessä. Selvityksessä kuvataan Skotlannin, Saksan, Itävallan, Ranskan ja Yhdysvaltojen ilmastopoliittista sääntelyä. Iso-Britannian ilmastolaista on myös tehty selvitys, jossa annetaan neuvoja myös muiden maiden ilmastolakihankkeisiin.

Etelä-Korea on maailman ensimmäinen kehittyvän talouden maa, joka on asettanut itselleen laillisesti sitovan päästövähennystavoitteen, 30 prosenttia perusurasta vuoteen 2020 mennessä. Maassa ajatellaan, että ilmastotoimet ovat tie ulos talouden taantumasta ja vaikeasta fossiilisten polttoaineiden tuontiriippuvuudesta. Myös Meksiko on päättänyt tavoitella 50% päästövähennystä vuoteen 2050 mennessä.

Ilmastolakeja ollaan säädetty tai säätämässä myös muualla. Viime vuosina ilmastolaki on Suomen lisäksi säädetty ainakin Tanskassa. Ilmastolakeja on myös valmisteltu tai niistä ollaan käyty poliittista keskustelua ainakin Irlannissa, Maltalla, Tsekissä, Norjassa ja Ruotsissa.