Tällä sivulla esitellään kampanjan tapahtumia kronologisessa järjestyksessä. Kampanjan käynnistystä, johtamista ja toimintatapoja esitellään myös kampanjan loppuraportissa.

2008

Alkuvuodesta 2008 Helsingin kaduilla tapahtui kummia: keskustassa nähtiin tuon tuostakin eläviä lumiukkoja juoksentelemassa ja tanssimassa, toisinaan kokonainen perhekunta kerrallaan. Lumiukot olivat mykkiä, mutta selässään ukoilla luki ”19.2.”

Polttava Kysymys –kampanja polkaistiin käyntiin 19.2.2008 lumiukkojen mielenosoituksilla ilmastolain puolesta. Ympäri Suomea järjestetyissä tempauksissa seikkaili lumiukkoja ja ohikulkijoille tarjottiin mahdollisuutta pyytää kansanedustajilta ilmastolakia lähettämällä vetoomuskortti. Lumiukkojen mielenosoitukset saivat myös paljon mediahuomiota ja tieto juuri alkaneesta ilmastolakikampanjasta tavoitti siten suuren osan suomalaisista.

Poliittisen paineen luominen vetoomuskorttien jatkuvalla tulvalla oli alusta lähtien Polttavan Kysymyksen keskeisimpiä vaikuttamiskeinoja. Kortit todistivat kouriintuntuvalla tavalla, että suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja vaativat eduskunnalta sitoutumista ilmastokriisin ratkaisemiseen.

Kevään aikana käyttöön otettiin myös kampanjan toinen keskeinen työkalu: kansanedustajien tapaamiset. Polttavan Kysymyksen vapaaehtoiset kävivät tapaamassa kansanedustajia tavoitteenaan kertoa heille ilmastolaista ja saada edustajat tukemaan lakia sekä toimimaan sen edistämiseksi. Tapaamiset tekivät kansanedustajiin vaikutuksen. Eduskuntatalon käytävillä on totuttu lähinnä etujärjestöjen ammattilobbareihin ja ”tavalliset kansalaiset”, joita kampanjan vapaaehtoiset olivat, harvoin käyvät edustajien puheilla.

Kampanjan työ tuotti tulosta, ja aiemmin tuntematon käsite ilmastolaista oli saatu kansanedustajien tietoisuuteen. Kesään mennessä kortteja oli jo kerätty yli 12 000 kappaletta ja 24 kansanedustajaa oli ilmoittautunut ilmastolain tukijoiksi.

Syyskuun alussa lomalta palaavia kansanedustajia odotti Eduskuntatalon portailla ihmisbanderolli. Portailla makaavat mielenosoittajat muodostivat tekstin ”ILMASTOLAKI NYT”. Samana päivänä eduskunnalle jätettiin kaksi ilmastolakialoitetta, jotka syntyivät Polttava Kysymys –kampanjan paineesta. Aloitteiden ensimmäiset allekirjoittajat olivat Tanja Karpela (kesk) ja Annika Lapintie (vas).

Kampanjan tempaukset jatkuivat itsenäisyyspäivän alla järjestetyillä kulkueilla, joissa pingviineiksi, lumiukoiksi ja kansanedustajiksi pukeutuneet ilmastoitsenäisen Suomen juhlijat huomauttivat, että hallituksen juuri julkaisema ilmasto- ja energiastrategian päästövähennystavoite oli riittämätön ja tilalle tarvittaisiin viiden prosentin vuosittaisiin päästövähennyksiin sitova ilmastolaki.

2009

Kampanjavuosi käynnistyi lumiukkojen mielenosoituksella ilmastolain puolesta. Edellisen vuoden lopulla voimaan tulleen Iso-Britannian ilmastolain innoittamana mukana oli myös katuteatteriesitys, jossa Iso-Britannia –lumiukko pelasti ilmastolaillaan ilmastomörön kynsiin jääneen Suomi-lumiukon, jolla ei ollut turvanaan muuta kuin löperö ilmastostrategia.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategian eduskuntakäsittelyn aikana Polttava Kysymys keskitti vetoomuskorttien lähettämisen ja lobbauksen ympäristövaliokunnan jäseniin. Tarkoituksena oli kannustaa valiokunnan jäseniä kirjaamaan omaan lausuntoonsa, että valtioneuvoston tulee käynnistää ilmastolain taustaselvitykset. Huhtikuun alussa ympäristövaliokunta vastasi lausunnossaan Polttavan Kysymyksen pyyntöön ja vaati selvittämään ilmastolakityyppisen instrumentin hyötyjä ilmasto- ja energiapolitiikan työkaluna.

Kampanjan yritys saada strategian pääkäsittelijänä toiminut talousvaliokunta tukemaan ilmastolakia omassa mietinnössään ilmasto- ja energiastrategiasta sen sijaan epäonnistui.

Kevään aikana kampanja järjesti sarjan paneelikeskusteluja, joissa kansanedustajat kertoivat näkemyksiään ilmastopolitiikasta ja ilmastolain tarpeellisuudesta. Paneeleja järjestettiin Helsingissä, Tampereella ja Turussa ja niihin osallistui yhteensä 14 kansanedustajaa. Yksi panelisteista oli pääministeri Matti Vanhanen. Keväällä järjestettiin myös Ilmastolakibileitä, joissa ilmastolakiasiaa käsiteltiin kevyemmällä otteella elävän musiikin lomassa.

Syyskuussa kansanedustajat yllätettiin jälleen syysistuntokauden aluksi, mutta ihmisbanderollin sijasta Eduskuntatalon portaat valtasikin tällä kertaa massiivinen ihmistulva. Sinisiin sadeviittoihin pukeutuneet mielenosoittajat muodostivat valkoisilla sateenvarjoilla tutun viestin: ”Ilmastolaki nyt!” Mielenosoitukseen ja sen yhteydessä järjestettyyn festivaaliin osallistui noin 4000 ihmistä, ja kyseessä oli suurin Suomessa koskaan järjestetty ilmastotapahtuma. Festivaalitunnelmaa piti yllä muun muassa Don Johnson Big Band. Seuraavana maanantaina Sirkka Haunia, Suomen pääneuvottelija kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, ilmoitti kannattavansa ilmastolakia.

Vaikka hallituksen ilmasto- ja energiastrategia ja sen eduskuntakäsittely olivat pettymyksiä, lokakuussa julkaistu valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta otti askelia oikeaan suuntaan. Selonteon mukaan ”Ilmastolain vahvuuksia ja heikkouksia verrattuna olemassa oleviin keinoihin sekä sopivuutta Suomen oloihin erityisesti päästökauppasektorin ulkopuolella on syytä selvittää.” Lisäksi selonteossa linjattiin Suomen päästövähennystavoitteeksi 80 % vuoteen 2050, mikä on tavoitteena oikeansuuntainen vaikkakaan ei riittävä.

Loppuvuodesta järjestettiin kaksi tempausta, jotka vaativat ilmastolain lisäksi Suomen neuvottelijoita Kööpenhaminassa tekemään kaikkensa vahvan ja laillisesti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi. Lokakuun Ilmastoherätys–tempauksissa herätyskellot pirisivät herättääkseen päättäjät ilmastonmuutoksen uhkaan. Joulukuussa Kööpenhaminan ilmastokokouksen aikana Ilmastohälytys–tapahtumassa viestin volyymia kasvatettiin huudattamalla palohälyttimiä.

Vuoden 2009 aikana kansanedustajille lähetettiin noin 8000 vetoomuskorttia ja vuoden loppuun mennessä 58 kansanedustajaa yli puoluerajojen oli ilmoittanut tukensa ilmastolaille.

2010

Kööpenhaminan ilmastokokouksen epäonnistuminen teki kansallisen tason kampanjoinnista entistä tärkeämpää. Tarvitaan edelläkävijöitä, jotta kansainvälisten neuvotteluiden lukkiutunut tilanne aukeaisi. Polttava Kysymys jatkoi tarmokkaasti kampanjointia ilmastolain puolesta. Vuoden 2010 julkaistiin kampanjan Stockholm Environment Institutelta tilaama selvitys ”Suomen osuus ilmastohaasteesta”, joka tarjoaa konkreettisia ratkaisuehdotuksia päästövähennysten toteuttamiseksi.

Loppukeväästä Ilmastovastuukiertue muistutti Suomen velvollisuudesta vähentää ilmastopäästöjään ja auttaa köyhiä maita päästövähennyksissä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Kolmessa järjestetyssä seminaareissa ääneen pääsivät niin asiantuntijat kuin kansanedustajat. Viestiä ilmastovastuusta konkretisoivat suuret hiilipalikat, jotka havainnollistivat eri valtioiden asukkaiden keskimääräisten hiilipäästöjen eroja.

Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan ilmastolakikampanjan joukot ottivat kansanedustajat vastaan kesäloman jäljiltä. Kansalaislobbaus-tapahtumassa syyskuun alussa korjattiin Suomen ilmastopolitiikkaa tavallisten kansalaisten voimin. Kaikkiaan noin 60 kansalaista keskusteli ilmastoasioista 40 kansanedustajan kanssa. Tapaamisissa kansalaislobbarit saivat ilmastolaille viisi uutta tukijaa: Eero Heinäluoma (sd.), Jouko Skinnari (sd.), Pauliina Viitamies (sd.), Anne Kalmari (kesk.) ja Kari Uotila (vas.). Heidän myötään ilmastolakia tukevien kansanedustajien määrä nousi 64:ään.

Syksy 2010 oli ilmastopolitiikan kannalta hiljaista aikaa. Merkittävin tapaus oli Meksikon Cancúnissa käydyt kansainväliset ilmastoneuvottelut, joissa otettiin varovaisia askelia kohti ilmastosopua. Suomelle ja muille teollisuusmaille jäi kuitenkin kokouksesta kosolti kotiläksyjä ilmastotavoitteiden kunnianhimon suhteen. Polttava Kysymys -kampanja alkoi onnistuneen Kansalaislobbauksen jälkeen suunnitella seuraavan kevään eduskuntavaaleja ja niihin vaikuttamista: Tavoitteena oli, että ilmastonmuutos ja ilmastolaki nousisivat vaaliteemoiksi ja että seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan kirjaus ilmastolaista.

2011

Polttavan Kysymyksen eduskuntavaalikampanja starttasi helmikuussa tempauksella, jossa ilmastolakia kannattavat ehdokkaat saivat pudottaa oman Kyllä kiitos! Tuen ilmastolakia -äänestyslipukkeensa vaaliuurnaan. Samalla julkistettiin yhden kysymyksen vaalikone, joka lupasi erottaa todelliset ilmastomyönteiset ehdokkaat viherpesijöistä. Polttava vaalikonekysymys oli: ”Kannatatteko ilmastolakia?” Vastaamalla kysymykseen myöntävästi ehdokas osoitti olevansa ilmaston asialla. Mikäli vastaus oli jotakin muuta, ehdokkaan ilmastomyönteisyyttä oli syytä tarkkailla kriittisessä valossa. Myös puolueet vastasivat kysymykseen. Eduskuntapuolueista sosialidemokraatit, vasemmisto ja vihreät asettuivatkin tukemaan ilmastolakia. Hiihtolomien aikaan lumiukot eri puolilla Suomea muistuttivat ehdokkaille ja muille suomalaisille, että äänestäisivät ilmastolain puolesta, jos voisivat.

Ilmastonmuutos ei valitettavasti noussut merkittävyytensä kokoiseksi vaaliteemaksi. Toisaalta eduskuntaan valittiin 82 ehdokasta, jotka olivat ennen vaaleja ilmoittaneet kannattavansa ilmastolakia. Polttava Kysymys kävi hallitusneuvottelujen aikana Säätytalon edessä kannustamassa hallitusneuvottelijoita ja muistuttamassa neuvotteluihin osallistuvia puolueita näiden vaalilupauksista.

Pitkällisten hallitusneuvotteluiden jälkeen hallitus sitoutui selvittämään ilmastolain toteutusta edelleen sekä antamaan esityksen ilmastolaista. Tulos oli vallan mainio: Käsite ”ilmastolaki” oli tuotu suomalaiseen ilmastopoliittiseen keskusteluun vain muutamia vuosia aiemmin, mutta se oli ehtinyt nousta johtavaksi ympäristöpoliittiseksi teemaksi ja keinoksi taistella ilmastonmuutosta vastaan.

2012

Polttava Kysymys –kampanjan vuoden 2012 ehdoton kohokohta oli oman ilmastolakiesityksen laatiminen ja luovuttaminen eduskunnalle. Ympäristöministeri Ville Niinistö otti vastaan kampanjan laatiman ”esimerkkilain” Eduskuntatalon portailla syksyllä 2012.

Vuonna 2012 ilmastolaki sai tärkeää tukea. Ympäristö- ja energiaoikeuden professori Ari Ekroos ja tekniikan tohtori Matias Warsta laativat ympäristöministeriön pyynnöstä selvityksen ilmastolain säätämisen taustaksi. Selvityksen mukaan ilmastolain avulla voidaan tehdä ilmastopolitiikasta nykyistä johdonmukaisempaa ja läpinäkyvämpää. Myös vasta perustettu ilmastopaneeli, jonka on määrä tuottaa monitieteellistä tietoa ilmastopolitiikan tueksi, julkaisi oman selvityksensä ilmastolaista vuoden loppupuolella. Paneelin mukaan Suomeen tarvitaan vahva ilmastolaki, joka tekisi ilmastopolitiikasta johdonmukaisempaa, läpinäkyvämpää ja tuloksellisempaa.

Oman haasteensa kampanjan työlle sen sijaan toivat muun muassa talouskriisin luomat synkät pilvet ja poliitikkojen huomion kiinnittyminen ilmastokriisin sijaan talouden vastoinkäymisiin. Polttavan Kysymyksen aktiivit jatkoivat kuitenkin sinnikkäästi ilmastolain esilläpitoa tapaamalla kansanedustajia ja ministereitä kannustaen päättäjiä täyttämään hallitusohjelmakirjauksen ja keskustellen heidän kanssaan ilmastolain sisällöstä. Lisäksi kampanjan vakiotukijat eli lumiukot marssivat jälleen laskiaisen aikaan esiin ja muistuttivat energia- ja ilmastopoliittisen työryhmän ministereitä heidän vastuustaan ilmastonmuutoksen torjunnassa.

 

2013 

Ilmastolaki alkoi ottaa konkreettisia askelia, kun lakia ryhdyttiin valmistelemaan virkamiestyöryhmän toimesta ja energia- ja ilmastopoliittisen ministerityöryhmän ohjauksessa. Helmikuussa heti hallituksen ilmoituksen jälkeen lumiukot 12 paikkakunnalla eri puolilla Suomea kannustivatkin ministereitä laatimaan vahva ilmastolaki. Polttava Kysymys – kampanja järjesti kevään kynnyksellä myös pyöräkulkueen vahvan ilmastolain puolesta. Kulkue lähti matkaan Valtioneuvoston linnan edustalta innostuneissa tunnelmissa ja kiersi niiden ministeriöiden kautta, joiden ohjauksessa hallituksen esitystä ilmastolaiksi oli alettu valmistella. Pyöräkellot säestivät kulkueen matkaa ohi ministerien työpaikkojen. Pyöräkellojen pirinä kannusti ministeriöitä valmistelemaan Suomeen vahvan ilmastolain ja muistutti ilmastomuutoksen ratkaisemisen kiireellisyydestä ja välttämättömyydestä.

Ilmastolain valmistelutyön kunniaksi kampanja nimesi syksyn 2013 ilmastolain supersyksyksi. Kampanjan joukot vastaanottivat eduskuntapuolueet kesälomien jälkeen haastattelemalla kaikkien puolueiden edustajia heidän näkemyksistään ilmastolaista Eduskuntatalon portailla syyskuussa.

2014

Ilmastolaki otti  suuria harppauksia kohti lopullista muotoaan kevään 2014 aikana. Helmikuussa lakiesityksen luonnos lähetettiin lausuntokirrokselle ja useat erilaiset sidosryhmät Polttava Kysymys mukaan lukien antoivat lain valmistelijoille omat lausuntonsa lain valmistelijoiden tueksi. Samalla kun lain valmistelu jatkui energia- ja ilmastopoliittisessa ministerityöryhmässä lausuntokierroksen jälkeen kampanja järjesti ministeriöiden edessä tempauksen kolmena maanantaiaamuna. Banderollein varustetut kampanjan aktiivit halusivat muistuttaa lakia valmistelevia ministereitä asian kiireellisyydestä ja kirittää heitä työssään. Aamuiset vastaanotot saivatkin ministeriöistä mukavaa palautetta.

Keväällä 2014 Polttava Kysymys ja Kepa tilasivat yhdessä mielipidetutkimuksen ilmastolaista – ja tulos oli vakuuttava. Mielipidetutkimuksen mukaan 79 prosenttia suomalaisista yli puoluerejojen kannattaa ilmastolakia!

Kesällä hallitus vastasi kansalaisten huutoon julkaisemalla kesäkuun alussa lopullisen esityksensä ilmastolaiksi. Ilmastolaki vahvistettiin myös uudessa pääministeri Stubbin hallituksen hallitusohjelmassa. Ohjelmassa todetaan ilmastolaista edellistä selvemmin näin: ”Suomi rakentaa vähähiilistä yhteiskuntaa kansallisen energia- ja ilmastostrategian, energia- ja ilmastotiekartan 2050 sekä hallituskaudella hyväksyttävän ilmastolain avulla.”

Syksyllä ilmastolakiesitys siirtyi eduskunnan valiokuntien käsittelyyn, ja Polttava Kysymyskin keskittyi edistämään parannusehdotuksia valiokunnissa. Polttava Kysymys kutsuttiin asiantuntijaksi mietintövaliokuntana toimineeseen ympäristövaliokuntaan, ja kampanjan aktiivit tapasivat ahkerasti niin ympäristövaliokunnan kuin lausuntovaliokuntina toimineiden talous-, maa- ja metsätalous, liikenne- ja viestintä sekä perustuslakivaliokuntien kansanedustajia. Syksyllä työnsä sai päätökseen perustuslakivaliokunta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta. Perustuslakivaliokunta antoi ilmastolaille siunauksensa ja totesi päätöksessään, että ehdotettu ilmastolaki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Myös liikenne- ja viestintävaliokunta päätyi lausunnossaan puoltamaan lakiesitystä: ”Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa esityksen hyväksymistä – -.”

2015

Vuoden vaihtuessa vuodeksi 2015 alkoi ilmastolain loppusuora häämöttää edessä, mutta sitä ennen oli vielä viimeisten lobbaustapaamisten, soittojen (ja perään soittojen), viestien (ja muistutusviestien), kokousten, strategisten pohdiskelujen, tiedotteiden kirjoittamisen, somepäivitysten, mehun keiton, banderollien raahaamisen ja tempausten aika.

Tammi- ja helmikuun aikana myös talousvaliokunta sekä maa- ja metsätalousvaliokunta saivat lausuntonsa valmiiksi. Ympäristövaliokunnan saatua kaikki neljä lausuntoa, se pystyi valmistelemaan oman mietintönsä, jonka pohjalta eduskunta sitten äänestäisi. Ympäristövaliokunta asettui mietinnössään ilmastolain taakse, ja ilmastolakiesitys oli valmis etenemään kohti eduskunnan täysistunnon käsittelyä.

Keskiviikkona 25. helmikuuta 2015 ilmastolaki tuli täysistunnon ensimmäiseen käsittelyyn. Polttava Kysymys -kampanjalla oli pitkä perinne järjestää tempauksia eduskuntatalolla, jat tuona keskiviikkona tempaistiin viimeisen kerran eduskuntatalolla ilmastolain puolesta. Itse käsittely sujui ilmastolain kannalta myönteisessä hengessä: selvä enemmistö edustajista ilmaisi puheenvuoroissaan tukensa lakiesitykselle, vain perussuomalaiset olivat esitystä vastaan.

Perjantaina kuudes helmikuuta 2015 koitti vihdoin historiallinen ja kahdeksan vuotta odotettu päivä: eduskunta hyväksyi ilmastolain äänin  150-33.