Eduskunnassa käytiin keskiviikkona 2.2. palautekeskustelu valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittisesta tulevaisuusselonteosta. Edustajat Antti Kaikkonen (kesk.) ja Johanna Karimäki (vihr.) kysyivät ympäristöministeri Lehtomäeltä, millaisia suunnitelmia hallituksella on ilmastolain toimeenpanon suhteen. Valtioneuvosto linjaa tulevaisuusselonteossa, että ilmastolakityyppisen ohjauksen hyödyt, haitat ja soveltuvuus Suomen oloihin tulee selvittää.

Ministeri Lehtomäki vastasi, että ilmastolaki on ”ajatuksellisesti ja tavoitteellisesti hyvin lähellä sitä, mitä Suomessa jo tehdään ilmasto- ja energiastrategian myötä”. Lause sisältää kaksi väärinkäsitystä.

Ajatuksellisesti Polttava Kysymys –kampanjan ilmastolakimalli lähtee siitä, että tavoitteenasettelun on perustuttava ilmastotieteeseen ja katettava kaikki päästöt. Ilmasto- ja energiastrategian¹ tarkoitus on toteuttaa Suomen EU-velvoitteet, ja se tarkastelee lähinnä päästökaupan ulkopuolista sektoria.

Tavoitteellisesti ilmastolaki eroaisi ilmasto- ja energiastrategiasta siten, että se sisältää tavoitteen kokonaispäästöille. Ilmastotieteellisen ymmärryksen mukaan Suomen kaltaisten teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjä vähintään 40 % vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä, jotta lämpeneminen voidaan pysäyttää alle kahden asteen. Ilmasto- ja energiastrategian osalta toimien vaikutusta Suomen kokonaispäästöihin ei laskettu (Kuva 1). Greenpeace laski, että strategian toimilla Suomen päästöt vähenevät vain noin  5–10 % vuoteen 2020 mennessä, minkä elinkeinoministeri Pekkarinen vahvisti.

Tulevaisuusselonteossa asetetaan 80–90 prosentin päästövähennystavoite vuodelle 2050. Valitettavasti Suomessa ei olla aikataulussa pitkän aikavälin tavoitteen suhteen². Tilanne on korjattava viipymättä. Ilmastolain avulla seuraava hallitus voi saattaa Suomen raiteille ilmastokatastrofin torjumiseksi. Onneksi Lehtomäenkin mukaan on tärkeää tarkastella ilmastolain sopivuutta Suomen ilmastopolitiikkavalikoimaan.

Ministeri Lehtomäki pahoitteli vielä vastauspuheenvuorossaan, että kansainvälisen ilmastosopimuksen alla tehdyt lupaukset eivät nykyisellään riitä pysäyttämään lämpenemistä alle kahden asteen. Minulla olisi ehdotus, jonka avulla asiassa päästään eteenpäin: kiristetään sitoumuksia. Ilmastolain säätäminen ja tavoitteiden saattaminen kohdalleen on erinomainen tapa kuroa tarvittavien ja luvattujen päästövähennysten kuilu Suomen osalta umpeen ja kasvattaa painetta muita maita kohtaan, jotta nämä toimisivat samoin.

Polttavan Kysymyksen vaalistartti Helsingistä Rovaniemelle la 5.2.2011. Tule mukaan selvittämään, ketkä kansanedustajaehdokkaista ottavat ilmastohaasteen tosissaan!

VIITTEET

[1] Valtioneuvosto. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. 2008. Valtioneuvosto.

[2] WWF ja Ecofys. 2010. Climate Policy Tracker for the European Union. Raportti ja WWF:n tiedote “Suomi sijoittuu ilmastopolitiikan vertailussa häntäpäähän”