Näissä vaaleissa ratkaistaan monta asiaa, mutta yksi niistä tärkeimmistä on se, millainen luontomaa, sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä, Suomi on.
Olemme tienhaarassa. Luonnonvarojen käyttö on saapumassa rajoilleen. Esimerkiksi kupari ja fosfori ovat ehtymässä maapallolta. Meitä uhkaa myös kuudes sukupuuttoaalto – jo joka kymmenes suomalainen laji on uhanalainen ja luonnon monimuotoisuus katoaakin Suomessa suhteellisesti yhtä kovaa vauhtia kuin sademetsissä. Suomen ekologinen jalanjälki on 12. suurin maailmassa. Suomalaisten kulutus vahingoittaa ympäristöä ja tuhoaa alkuperäisluontoa välillisesti myös muualla maailmassa. Samalla vaikutamme jatkuvasti pahenevaan ilmastokriisiin. Absoluuttisesti Suomen osuus globaaleista päästöistä on toki pieni. Mutta henkeä kohti mitattuna olemme todellisia fossiileja.
Ilmastokriisi on yksi näkyvimpiä ilmiötä, joka kertoo meille siitä, että elämme yli luonnon kantokyvyn. Torjuaksemme haitallisen ilmastonmuutoksen seurauksia, tiede kertoo meille, että globaalit päästöt on saatava laskuun viimeistään vuonna 2015. Tällöin voimme vielä pysäyttää ilmaston lämpenemisen alle 2 asteen.
Ensi vaalikaudella onkin uskallettava tehdä rohkeita päätöksiä, joilla Suomea viedään kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tavoitteena tulee olla Suomi, jossa luonnonvarojen kulutus ei ylitä niiden määrää ja jossa hiilineutraalius toteutuu viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä siis kasvihuonekaasupäästöt on vähennettävä lähelle nollaa. Lisäksi jo ilmakehään päästettyä hiilidioksidia on sidottava takaisin maaperään ja ekosysteemeihin. Luonnon hiilivarastoista (metsistä ja soista) on pidettävä huolta – luonnonsuojelu on siis ilmastonsuojelua! Ja toisin päin.
Jotta hiilineutraalius voisi toteutua vuoteen 2050 mennessä, on toimet aloitettava heti. Se edellyttää koko yhteiskunnan sitoutumista ilmastotavoitteisiin. Parhaiten yhteinen tahtotaso määritellään säätämällä vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittava ilmastolaki.
Ilmastolain hyviä puolia olisi ehdottomasti se, että se loisi hallituskauden ylittävän kehikon päästövähennyksille ja loisi siten tiettyä ennakoitavuutta esimerkiksi yritysten toimintaympäristöön. Lisäksi sitoutuminen vuosittaisiin päästövähennyksiin nyt ja sitä kautta toteutettavat tasaiset, maltilliset päästövähennykset maksaisivat vähemmän kuin nopeat paniikkiratkaisut myöhemmin. Torjuminen tulee joka tapauksessa halvemmaksi kuin ilmastonmuutokseen sopeutuminen myöhemmin. Myös yhteiskunnan sopeutuminen päästöjen vähentämiseen helpottuisi ja ilmastopoliittinen oikeudenmukaisuus myös kansalaisten kesken toteutuisi paremmin.
Menneellä vaalikaudella on luonnon- ja ympäristönsuojelu jäänyt usein muiden tavoitteiden jalkoihin. Kärsijänä on aina luonto, mutta usein myös ihminen. Tarvitsemme eduskunnan, joka ei tee enempää pöllöjä päätöksiä. Suomen luonnonsuojeluliitto ottaakin tänä vuonna vaaleihin enemmän kantaa kuin ehkä kertaakaan aiemmin. Liiton kampanjan pääviesti on suunnattu äänestäjille: Älä äänestä pöllöä eduskuntaan, se kehottaa. Kampanjan suurin ponnistus on huhtikuun 2.päivä järjestettävä Suuri pöllöretki -päivä. Ympäri Suomen järjestetään pöllöretkiä, joihin osallistuu myös suuri joukko kansanedustajaehdokkaita. Lisää tietoa retkistä ja kampanjasta löytyy täältä (www.sll.fi/vaalit). Kampanjan faniksi voi liittyä myös Facebookissa.
Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliiton ilmastovastaava