Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja käynnistyi lumiukkojen mielenilmauksella helmikuussa 2008. Kampanja esitteli suomalaisille täysin uudenlaisen konseptin ilmastokriisiin vastaamiseksi: vuosittaisiin päästövähennystavoitteisiin velvoittavan ilmastolain, jossa asetetaan ilmastotieteeseen perustuvat tavoitteet vuosille 2020 ja 2050. Runsaat kolme vuotta myöhemmin, kesäkuussa 2011, hallitusohjelmassa lukee:
[Monitieteellinen ja riippumaton] Ilmastopaneeli valmistelee hallituksen käyttöön ohjeelliset päästöbudjetit, joilla voidaan edetä kohti pitkän aikavälin kestävää päästötasoa. Ilmastopaneeli neuvoo hallitusta päästöbudjettien määrittämisessä ja tarkistamisessa, seuraa niiden toteutumista sekä antaa suosituksia toimista päästöjen vähentämiseksi. Saatujen kokemusten ja selvitysten perusteella hallitus valmistelee esityksen ja tekee erillisen päätöksen ilmastolain säätämisestä ohjaamaan päästökaupan ulkopuolella syntyvien päästöjen vähentämistä.
Kirjaus ilmastolaista hallitusohjelmassa on tärkeä virstanpylväs Polttava Kysymys -kampanjalle, joka on tuonut lain tyhjästä suomalaiseen ilmastokeskusteluun ja työskennellyt runsaat kolme vuotta sen aikaansaamiseksi. Kampanjan aikana ilmastolain ystävät ovat lähettäneet kansanedustajille kymmeniätuhansia viestejä ilmastolain puolesta, järjestäneet kymmeniä tempauksia ympäri Suomea, tavanneet päättäjiä, haastaneet heitä paneelikeskusteluissa, tuottaneet tärkeää taustatietoa, päivystäneet Säätytalolla kannustamassa hallitusneuvottelijoita… Hyvät vaikuttavat kansalaiset, työnne ei ole mennyt hukkaan! Toivoisin, että jokainen kampanjaan osallistunut hengittäisi nyt syvään ja sanoisi itselleen: minä olen saanut tämän aikaan.
Suuri kiitos hallitusohjelman ilmastolakikirjauksesta kuuluu myös niille lukuisille poliitikoille, jotka omalla toiminnallaan veivät ilmastolakia eteenpäin sekä edellisen vaalikauden aikana että nyt hallitusneuvotteluissa.
Hallitus jätti itselleen vielä paljon kirittävää: ilmastolakiin sekä ilmastotieteen mukaisiin päästötavoitteisiin olisi voinut sitoutua määrätietoisemmin sanakääntein. Ohjelma jättää tulkinnanvaraiseksi, mikä on ”pitkän aikavälin kestävä päästötaso” sekä sen, millaisella aikataululla päätöksenteko ilmastolain säätämisestä etenee. Ilmastopaneelin perustaminen sekä sen laadittavaksi annettavat päästöbudjetit ovat joka tapauksessa askel oikeaan suuntaan. Seuraavia askelia ovat
• tarvittavien selvitysten käynnistäminen viipymättä
• päästöbudjettien tekeminen sitoviksi osana ilmastolakia
• tavoitetason täsmentäminen: tarvitaan vähintään 40 % kotimaiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vähennykset vuoteen 2050 mennessä
• lain ulottaminen koskemaan myös päästökaupan piirissä olevia sektoreita.
Ilmastolaki tarvitsee yhä myös meitä vaikuttavia kansalaisia. Hallitukselta on lupa odottaa ja vaatia rivakkaa toimintaa jatkoaskelten ottamiseksi, ja se tarvitsee kannustusta, tukea, painetta. Työ kunnianhimoisen ilmastolain puolesta jatkuu. Tervetuloa mukaan.