Tänään asetettu monitieteellinen ilmastopaneeli on tärkeä ensimmäinen askel hallituksen taipaleella kohti vahvaa ilmastopolitiikkaa. Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja katsoo, että paneeli voi auttaa tuomaan ilmastotieteellisen tiedon takaisin poliittiseen päätöksentekoon, mistä se on ollut kauan kateissa. Seuraavat kaksi askelta ovat 40 prosentin päästövähennystavoitteen asettaminen vuodelle 2020 [1] sekä vahvan ilmastolain säätäminen.

Polttava Kysymys -kampanja toivoo, että paneeli selvittäisi ensi töikseen ilmastolain sopivaa toteutustapaa Suomessa, sekä arvioisi vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa vähintään 40 prosentin kotimaiset päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä.

Paneelin asettaminen vauhdittaa vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittavan ilmastolain valmistelua. Ilmastolain tulee sisältää vuosittaiset tai kausittaiset päästöbudjetit, jotka ohjaavat kohti keskipitkän ja pitkän aikavälin päästötavoitteita. Päästöbudjetit jaetaan sektoreittain, samaan tapaan kuin valtion budjetti on ministeriöittäin jaettu. Kampanjan ilmastolakimallissa ilmastopaneelin tehtäviin kuuluvat hallituksen neuvominen päästöbudjettien laatimisessa sekä pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen ja lyhyen aikavälin päästöbudjettien yhteensopivuuden arviointi.

Ilmastopaneelin jäsenten monipuolinen tausta antaa hyvät eväät hallituksen ilmastopolitiikan arvioimiseen ja tukemiseen. Ison-Britannian ilmastopaneeli, Committee on Climate Change, on vahvistanut tieteellisen tiedon roolia ilmastopolitiikassa.

Lisätietoja:

Jonas Biström, Maan ystävien ilmastokampanjavastaava
044 0216668
jonas.bistrom ät maanystavat.fi

http://www.polttavakysymys.fi

[1] Polttavan Kysymyksen ajamat päästövähennystavoitteet ovat linjassa ilmastotieteen kanssa. Vaaditut päästövähennystavoitteet perustuvat kansainväliseen ilmastotutkimukseen: hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjään 25–40 % vuoteen 2020 mennessä ja 80–95 % vuoteen 2050 mennessä, jotta lämpeneminen olisi mahdollista pysäyttää alle kahden asteen. Tämä antaa kuitenkin vain noin 50 % todennäköisyyden sille, että globaali keskilämpötila ei ylittäisi kahta astetta vuosisadan loppuun mennessä (den Elzen, M. & Meinshausen, M. 2006. Climate Policy 6: 545–564.). Siksi Suomen ja muiden teollisuusmaiden on saavutettava vähintään 40 prosentin kotimaiset vähennykset vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästövähennystavoitteita on voitava tarkistaa kunnianhimoisemmiksi 1,5 asteen tavoitteen mukaisesti. Vähiten kehittyneet maat ja pienet saarivaltiot (80 YK:n jäsenmaata) ovat ilmoittaneet ilmastotieteeseen nojaten, että yli 1,5 asteen keskilämpötilan nousu olisi niille mahdoton kestää.