Ilmastonmuutoskeskustelussa yhä enemmän huomiota kiinnitetään sopeutumiseen. On kuitenkin tärkeä ymmärtää, että nykyinen kehityskulku on johtamassa tilanteeseen, jossa suurin osa ihmiskunnasta ja ekosysteemeistä ei voi sopeutua ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen ratkaiseminen riippuu nyt tehtävistä päätöksistä ja niiden toteutuksesta.
Suomeen ilmastolakia kampanjoinut 31 järjestön yhteinen Polttava Kysymys -kampanja järjestää keskiviikkona 24.4. pyöräkulkueen vahvan ilmastolain puolesta. Kulkue matkaa valtioneuvoston linnan edestä ilmastopolitiikasta vastaavien ministeriöiden kautta ympäri Helsingin. Kulkueella halutaan osoittaa, että ilmastopolitiikasta vastaavat ministerit ovat viime kädessä vastuussa siitä, miten Suomi vastaa ilmastohaasteeseen. Pyörätempauksen avulla halutaan potkaista Suomen ilmastopolitiikka liikkeelle ja tempaukseen toivotaan osallistujiksi kaikkia, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluavat muuttaa Suomen ilmastopolitiikan kurssin kohti ilmastonmuutoksen ratkaissutta yhteiskuntaa!
Ilmastonmuutoksen haaste on ratkaistava nykypolitiikalla, sillä tänään tehtävät investointipäätökset määrittävät sen, lukkiutuuko Suomi ilmastokatastrofiin johtavalle polulle vai valitseeko Suomi kansainvälisen ilmastosopimuksen edistämisen kunnianhimoisella kotimaisella politiikalla. Vastatakseen osaltaan ilmastohaasteeseen, Suomen olisi tehtävä ilmastopoliittinen täyskäännös kohti vaikuttavaa ja läpinäkyvää ilmastopolitiikkaa. Valmisteilla oleva ilmastolaki olisi selkeä vastaus strategioiden ilmeisiin heikkouksiin: Vuosittaisiin hiilibudjetteihin perustuva ja kunnianhimoisesti asetettuihin tavoitteisiin tähtäävä, vahva ilmastolaki mahdollistaisi päästöjen vähentämisen pitkällä aikavälillä johdonmukaisesti, seurattavasti ja läpinäkyvästi. Vahva ilmastolaki varmistaisi sen, etteivät tulevat hallitukset voi jatkaa suljettujen ovien takana kähmittyä epäjohdonmukaista ilmastopolitiikkaa, vaan olisivat velvoitettuja toteuttamaan päästövähennykset oikeudenmukaisesti jokaisella yhteiskunnan sektorilla tieteellistä ilmastopaneelia konsultoiden. Ilmastolaki tekisi Suomen ilmasto- ja energiapolitiikasta myös tarvittavan kauaskantoista; sen avulla voitaisiin varmistaa, ettei esimerkiksi Jyväskylän Keijonlahden voimalaitoksen kaltaisia 16 miljoonan euron kivihiili-investointipäätöksiä voisi enää tehdä.
Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii laajaa yhteiskunnallista muutosta eikä Suomi pääse nykyisen energia- ja ilmastostrategian toimilla pois hiili-intensiiviseltä polulta vaadittavalla nopeudella. Strategia on tehokkaan ilmastopolitiikan toteuttamisen kannalta onneton, sillä se ei sisällä lainkaan konkreettista toimeenpano-ohjelmaa, jolla tarvittavat päästövähennykset voitaisiin saavuttaa. Kysymys kuuluukin miten ihmeessä ilmastotavoitteisiin voidaan päästä, mikäli sinne johtavaa polkua ei suunnitella johdonmukaisesti? Ohjauskeinojen vaikutusten ja kustannustehokkuuden arviointi on strategiassa puutteellista eikä myöskään seurantaan ja tulosten vaikuttavuuden arviointiin juuri keskitytä. On selvää, että energia- ja ilmastostrategian sisältöön ovat vaikuttaneet aivan muut seikat kuin ilmastotieteen vaatimukset tai strategiaa varten tehdyt taustaselvitykset, joiden ehdotukset ovat osin jopa ristiriidassa strategian sisällön kanssa. Strategian valmistelu suljettujen ovien takana ilman kunnollista julkista keskustelua ja osallistavuutta nakertavat sen legitimiteettiä entisestään. Myös tekstin vaikeaselkoisuus heikentää strategian luotettavuutta kansalaisten silmissä; esimerkiksi strategian seurantamateriaalia ei ole julkisesti saatavilla.
Maaliskuun lopulla hallitus hyväksyi työ- ja elinkeinoministeriön alla päivitetyn energia- ja ilmastostrategian. Viimeisimpien ilmastonmuutoksen kulkua selvittävien skenaarioiden ja konkreettisten vaikutusten valossa päivitetty strategia näyttäytyy kuitenkin kalpeana ja riittämättömänä kuvauksena tarvittavasta ilmastopolitiikasta. Maan ystävien ja Greenpeacen yhteinen lehdistötiedote arvioi strategian olevan sirpaleinen ja riittämätön nykyisen ilmastohaasteen ratkaisemiseksi. Energia- ja ilmastostrategian mukaan Suomi ainoastaan saattaa pystyä täyttämään sille asetetun, ja nykytiedon valossa jo riittämättömän, Kioton tavoitteen vähentää päästöjä 16 prosenttia ei-päästökauppasektorilla vuoteen 2020 mennessä. VTT:n asiantuntijoiden laskelmien mukaan Suomi kykenisi saavuttamaan nykyisellä kehityskululla vain noin puolet Kioton tavoitteesta.
Suomen hallituksen harjoittama, strategioihin perustuva ilmastopolitiikka ei vastaa kunnianhimotasoltaan lainkaan ilmastohaasteen laajuuteen – pikemminkin voidaan puhua tehottomista näennäistoimista. Niin Suomessa kuin kansainvälisesti on tehtävä ilmastopolitiikan täyskäännös vastaamaan jo käynnissä olevaa planetaarista kriisiä. Maapallo on lämmennyt viimeisen sadan vuoden aikana yhtä paljon kuin sitä edeltäneen viiden tuhannen vuoden aikana – pääasiallisesti ihmisen toiminnan johdosta. Myös hiljattain julkaistut Yhdysvaltojen ja Australian kansalliset ilmastotutkimukset todistavat ilmastonmuutoksen mittakaavasta ja päästövähennysten huutavasta tarpeellisuudesta.
Ongelmat talouden saralla näyttävät estävän päättäjiämme näkemästä metsää puilta, sillä myöskään toimivaa taloutta ei ole ilman toimivaa ilmastoa. Viime joulukuussa Dohassa tehty päätös viivyttää kattavan ilmastosopimuksen toimeenpanoa vuoteen 2020 on vaarallinen kehityskulku myös talouden kannalta, sillä päästövähennystoimien lykkääminen tulee arvioiden mukaan maksamaan jo nyt jopa 5 biljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Planetaarisen hätätilan esille tuominen ja siihen reagoiminen on monella tasolla myös Suomen vastuulla: Suomen vuosittaiset kasvihuonekaasupäästöt, jotka liikkuvat edelleen vuoden 1990 päästötason kieppeillä, vastaavat vaikutuksiltaan 83 740–246 999 menetettyä ihmisen elinvuotta ja 563–1344 sukupuuttoon kuollutta kasvi- ja eläinlajia .
Viimeisimpien tutkimusten mukaan kehittyneiden maiden tulisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjään jopa 50 % vuoteen 2020 mennessä, jotta katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta ja kahden asteen tavoitteen ylittämiseltä voitaisiin välttyä, ja Suomella on muiden kehittyneiden maiden tavoin vastuu näiden päästövähennystoimien tukemisessa ja toteuttamisessa; on myös todennäköistä, että IPCC:n syksyllä julkaistava uusin arviointiraportti tulee osoittamaan vielä jyrkempien päästövähennysten välttämättömyyden.
Liity mukaan pyöräkulkueeseen vahvan ilmastolain puolesta ja polkaise Suomen ilmastopolitiikka liikkeelle.