Meidän pitäisi nyt päättää, haluammeko torjua ilmastonmuutoksen. Jos haluamme, meidän on saatava päästöt laskuun ja pian. Päästöjä kannattaa vähentää järkevästi, johdonmukaisesti ja kustannustehokkaasti, eikä tyhmästi, holtittomasti ja tehottomasti. Tällaisen päättelyketjun tuloksena Iso-Britanniassa säädettiin viisi vuotta sitten maailman ensimmäinen ilmastolaki ohjaamaan ilmastopäästöjen vähentämistä kaikkialla yhteiskunnassa.

Osallistuin 23.10. seminaariin, jonka maan ulkoministeriö järjesti viisivuotiaan ilmastolain kunniaksi.

Vuonna 2008 ajat olivat talouden näkökulmasta toiset. Iso-Britannian ilmastolain ensimmäisen viisivuotisen hiilibudjettikauden aikana vyötä kiristettiin rutkasti, ja ilmastotoimienkin kustannukset olivat suurennuslasin alla. Alustavien tilastojen mukaan kauden päästötavoitteet saavutettiin silti – olkoonkin, että ilmastonmuutoskomitean mukaan tulos johtui paljolti taantumasta.

Ilmasto- ja energiaministeri Greg Barkerin mukaan ilmastolaki ja sen luomat kannusteet nimenomaan auttavat taantumasta toipumista. Ilmastolaki on tuonut investointiympäristöön varmuutta ja auttanut vähähiilisten valintojen teossa, kun kansainvälinen politiikka on tässä epäonnistunut.

Etelä-Korea on maailman ensimmäinen kehittyvän talouden maa, joka on asettanut itselleen laillisesti sitovan päästövähennystavoitteen, 30 prosenttia perusurasta vuoteen 2020 mennessä. Etelä-Korean suurlähettiläs Shin Jin-Changin mukaan juuri tämä on maalle tie ulos talouden taantumasta ja vaikeasta fossiilisten polttoaineiden tuontiriippuvuudesta.

Olisikin harhaista kuvitella, että ilmastotoimet polkevat paikallaan ilman kansainvälistä sopimusta. Maailman suurimmat sijoittajat ovat jo varoittaneet, että sijoittamalla fossiiliseen energiantuotantoon häviää rahansa. Ylähuoneen kansanedustajat Bryony Worthington ja John Prescott hämmästelivät sitä, kuinka kovaa vauhtia ilmastotoimet etenevät Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Viime vuonna julkaistun selvityksen mukaan ilmastopäästöihin vaikuttavaa lainsäädäntöä on yli kolmessakymmenessä maassa. Tahtia olisi vielä lisättävä kaikkialla. Meksikon suurlähettiläs Alejandro Estivillin viesti seminaarin yleisölle oli, että ilmastonsuojelun hyödyt ylittävät lain säätämisen ja toimeenpanon haasteet moninkertaisesti, joten se kannattaa. Ilmastolaki vahvistettiin Meksikossa viime vuonna.

Suomessa tekeillä oleva ilmastolaki herätti paljon kiinnostusta. Energia- ja ilmastopolitiikan ministerityöryhmällä on käsissään iso haaste, kun erilaisten sidosryhmien tarpeita ja toiveita sovitellaan yhteen ilmastolain valmistelussa. Juuri näiden monenlaisten tarpeiden vuoksi ilmastolakia tarvitaankin. Lontoossa Worthington luonnehti juuri lainsäädäntöä oivalliseksi työkaluksi silloin, kun moraalisista syistä on tehtävä suuria muutoksia hallitusti. Hän vertasikin vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymistä orjuuden lakkauttamiseen: on haasteita, ja joillekuille myös kustannuksia, jotta tärkeät hyödyt saavutetaan. Orjien vapauttamista vaatinut liikekin kohtasi aikanaan raivoisaa vastustusta. Silti orjatyövoiman käytöstä luovuttiin, sillä se oli moraalisesti kestämätöntä. On mahdoton kuvitella, että tätä joku nykyään katuisi. Ilmastokatastrofin torjunnassa kyse on fyysisestä välttämättömyydestä. Päästöjen vähentämisellä on kiire. Vahva ilmastolaki auttaa työn suunnittelussa ja varmistaa sen etenemisen.

Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen taas käynnistyessä suomalaisessa ilmastokeskustelussa rasittaa asetelma, jossa  on ”me” ja ”muut”. ”Meidän” on turha tehdä mitään, jos ”muut” eivät toimi. No, nyt on nähty, että muut etenevät jo. On mentävä mukaan, ettemme jää ikuisiksi perässähiihtäjiksi.